Ajatusten kaatopaikka

asukuvien kokoelma tai unohtuva yritys.

Milla

paljasjalkainen porilainen,

unelmoija,

positiivinen pessimisti,

nähty liian usein raitapaidassa,

kahvikuppi kädessä.

“Ei mulla oo mitään sanottavaa.”

Luulin, että en osaa kirjoittaa. Että mulla ei ole mitään kirjoittamisen arvoista sanottavaa.

Siksi meni monta vuotta kaivaten bloggaamista saamatta sitä kuitenkaan uudelleen aloitettua.

Blogimaailma on täynnä mitä upeampia tekijöitä, kauniita naisia, kauniita valokuvia ja sanoja, joita jaksaa lukea. Vaikka vain yhdestä mekosta. Siitäkin jotkut saa kerrottua niin paljon. Tunnin jälkeen huomaa yhä lukevansa kangasmateriaalien hyviä ja huonoja puolia.

En osaa kirjoittaa.

Mä en varmaan vieläkään osaa kirjoittaa, mutta jos jotain olen elämässä oppinut niin sen, että ei tarvitse olla loistava, että saa tehdä jotain. Ei tarvitse olla edes hyvä.

Intohimo ja halu tehdä on paljon tärkeämpää. Yhtäkkiä huomaankin osaavani!

Mulla on paljon sanottavaa, ajatuksia joilla on tarve tulla sanotuksi. Siksi tämä blogi. Millainen tästä kehittyy, en tiedä. Ehkä ajatuksien kaatopaikka, asukuvien kokoelma tai unohtuva yritys.

Tervetuloa!