Taikakesä

Kesä.

Illat ovat venyneet yöhön ja vaikka en entisten kesien tapaan olekaan pyöräillyt auringonnousussa laskuhumalassa kotiin, on ilmassa ollut samanlaista taikaa.

Ihastellessani onnellisia kasvoja auringon maalatessa kaiken oranssiksi, en ole voinut olla surullinen.

Uupumus on jotenkin siedettävämpää kesällä. Koska on ok kantaa viltti ulos ja maata siinä. Sitä kutsutaan piknikiksi, elämästä nauttimiseksi tai auringon palvomiseksi. Jos makaisin kotona kutsuisin sitä onnettomuudeksi.

Kesällä suomalaiset puhuvat toisilleen. Lähinnä helteestä ja hiestä, mutta puhuvat kuitenkin.

Kesällä kaikki on tuoreempaa. Mansikat maistuu paremmilta ja on helpompi tukea suomalaista ruuantuotantoa rahoillaan, kun heviosastot pursuavat lähipelloilta nostettuja kevätsipulia ja varhaisperunoita. Perunakin maistuu paremmin kesällä.

Olen kuitenkin jo valmis syksyyn ja arjen uomiinsa palautumiseen. Kaipaan sisälläoloa ilman tunnetta, että pitäisi olla ulkona ottamassa kaikki irti lämmöstä ja kukkivista niityistä.