top of page

Miksi, oi miksi on niin vaikeaa tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli?

Tätä en ymmärrä, enkä ole mielettömästä pohdiskelun määrästä huolimatta ymmärtänyt.

Pori, pinkit hukset, Milla Grönman

En käy salilla. En useinkaan lähde kotoa liikkeekke fillarilla, vaikka on ihanaa olla riippumaton kenenkään muiden aikatauluista ja tuntea tuuli kasvoilla viilettäessä kirpeässä säässä läpi Porin keskustan harmaan betonimaiseman. On kivaa, että voi pysähtyä Porin sillalle ihastelemaan eteläpuiston kauniita kivirakennuksia auringonlaskun aikaan, eikä ole kiire mihinkään, kun pyörä odottaa ajajaansa ihastelun ajan kiltisti.


En silti lähde kotoa pyörällä useinkaan.



En kirjoita blogia, vaikka siitä tulee hyvä mieli. Varsinkin kun voi myöhemmin palata tekstien ääreen ja äimistellä, että olempa kasvanut. Tai sitten todeta, että olen yhä samassa oravanpyörässä enkä ole kehittynyt ihmisenä suuntaan tai toiseen.


En silti kirjoita.


Olen monella tavalla hyvin typerä ihminen. Tuhlaan rahani ulkoruokintaan, vaikka tiedän, että sekä varantoni että terveyteni kiittäisi kotiruuasta. Puhumattakaan parisuhteesta, joka nauttisi suurenmoisesti yhteisistä päivällisistä.


Hampaani sentään pesen kahdesti päivässä, vaikka aina ei jaksaisi.


Tulenko koskaan tekemään näitä asioita ja jos en, niin miksi?

Miksi toisille ihmisille itselleen hyvän tekeminen on niin helppoa?

  • Writer's pictureMilla Grönman

Me ollaan palattu toimistolle ja arki on lähtenyt rullaamaan hyvin. Pelkäsin kauheesti, että jaksanko mitenkään herätä aamuisin tai ylipäätään tehdä yhtään mitään. Olin niin kovin uupunut kaikesta mitä olin tehnyt puolitoista vuotta ennen pientä romahdusta. Voimavarat vaan loppuivat.



Sain tyhjennettyä elokuun melkein kaikista töistä ja keräsin voimia.

En kirjoittanut lauluja, en tehnyt asetelmakuvia, en meikannut tai värjännyt hiuksia, olin vain. Se teki hyvää.


Vaikka uuvun yhä helposti, enkä ole läheskään niin tuottelias kuin parhaimmillani voin olla, niin nyt alkaa jo helpottamaan.


Aina ei tarvitse saada jotain aikaan. Itsestään huolehtiminen on ihan yhtä tärkeää yrittäjyydessä, kuin jatkuva tuotteliaisuus.


Tällä viikolla oon käynyt kampaajalla, tullut toimistolle joka päivä yhdeksäksi (johtuu vahvasti siitä, että meillä on TET-harjoittelija), hankittiin uudet toimistokukat ja ollaan jo kahtena päivänä menty ulos kuvailemaan. Menestyksekäs viikko uupuneelle siis.




  • Writer's pictureMilla Grönman

Kesä.


Illat ovat venyneet yöhön ja vaikka en entisten kesien tapaan olekaan pyöräillyt auringonnousussa laskuhumalassa kotiin, on ilmassa ollut samanlaista taikaa.

Ihastellessani onnellisia kasvoja auringon maalatessa kaiken oranssiksi, en ole voinut olla surullinen.


Uupumus on jotenkin siedettävämpää kesällä. Koska on ok kantaa viltti ulos ja maata siinä. Sitä kutsutaan piknikiksi, elämästä nauttimiseksi tai auringon palvomiseksi. Jos makaisin kotona kutsuisin sitä onnettomuudeksi.

Kesällä suomalaiset puhuvat toisilleen. Lähinnä helteestä ja hiestä, mutta puhuvat kuitenkin.


Kesällä kaikki on tuoreempaa. Mansikat maistuu paremmilta ja on helpompi tukea suomalaista ruuantuotantoa rahoillaan, kun heviosastot pursuavat lähipelloilta nostettuja kevätsipulia ja varhaisperunoita. Perunakin maistuu paremmin kesällä.



Olen kuitenkin jo valmis syksyyn ja arjen uomiinsa palautumiseen. Kaipaan sisälläoloa ilman tunnetta, että pitäisi olla ulkona ottamassa kaikki irti lämmöstä ja kukkivista niityistä.

bottom of page